Tiiättekö sen tunteen, ku tuntuu et sun pää ei enää kestä sitä samaa, mitä se ennen kesti? Kun huomaat, että jotkut sun tarkasti tekemistä valinnoista oliki vääriä. Kun et enää osaa vastata ihmisten kysymyksiin susta. Kun et enää tiiä tai halua kertoa, mitä sä haluat, vaan kuuntelet muiden mielipiteitä. Kun tajuut, että se mitä aina halusit, lipuu vaan kauemmas susta vilkuttaen hyvästejä. Ku ymmärrät lopulta, että oot eksyksissä ja kadottanu osan ittestäs jonnekki.
Kuvittele, että oot veneessä ilman airoja. Sä et voi enää valita suuntaa sille, mitä haluat, vaan sun teot ja sanat ohjaa venettä aivan väärään suuntaan. Pois kaikkien rantojen luota, avomerelle, jotta sun on vaan pakko jatkaa ennen ku kerkeet käsitellä asiaa.
Sit ku lopulta pääset vähäksi ajaksi rantaan autiolle saarelle, niin seuraavan kerran kun ajattelet jatkaa matkaa, huomaat, että sun vene on poissa, etkä pystykään jatkamaan. Nyt oot jumissa, eikä kukaan voi pelastaa sua. Mut sun on pakko päästä pois. Etkä voi tehdä mitään muuta kuin joko rakentaa ittelles uuden veneen tai sit odottaa vanhan palaamista takas.
Päätät kelaa asioita ja samalla odottaa vanhan palaamista. Kuluu päivä, toinen. Viikko ja kuukausi. Monta kuukautta. Vuoden kuluttua tajuut, et sun vanha vene ei oo tulossa takas. Sulla ei oo enää avainta takaisin sinne, mistä tulit tai kuka olit.
Viimein alat rakentaa uutta venettä, jolla pääset jatkamaan sun matkaa eteenpäin. Vene on jo melkein valmis, mutta jotain puuttuu. Muutaman päivän ajan etsit sitä jotain, mutta muistat, että unohdit sen vanhaan veneeseen. Sun vanha vene ei tuu koskaan palaamaan takas, joten sä et tuu saamaan sitä jotain ikinä takaisin. Jos ees muistaisit, mitä se oli.
Se oli osa sua ittees, minkä kadotit kun pysähdyit. Et voi enää muuta kuin odottaa ja toivoa, että joku, joka kulkee saaren ohitse, ottaa sut sen mukaan ja antaa sulle takaisin sen, minkä kadotit.
Lopulta näät jonkun tulevan ja sun on pakko sanoa ne sanat, joita oot välttäny koko ikäs. Auta mua. Vene tulee sun luokse ja ottaa sut mukaan. Kun ootte kulkenu jonkin matkaa se kysyy sulta, miks matkustit yksin. Vastaat, että luulit olevas tarpeeksi vahva yksinki. Sulle sanotaan, että kaikki tarvitsee jonkun, joka auttaa sua pitämään kiinni itsestä. Kaikki tarvitsee jonkun, joka ei päästä sua lähtemään yksin matkalle vaan lähtee sun mukaan.
Ja niin ku sanotaan "New year, new me", sanoisin, että se ei tuu koskaan olemaan täysin totta, koska sä tuut aina toistamaan jonkun sun virheistä uudestaan.
Muistakaa ensvuonnakin, että annatte ihmisten tulla teiän lähelle, ja oppia tuntee teiät, että ne voi huolehtia, että ette koskaan enää joudu eksyksiin.
Love you all, Riina Marianne


